Rakkaus voittaa 2015, elokuva 2: Sinkkuelämää (Sex and the City, 2008)

IMDB

Heti toisena päivänä päätin siirtyä teinien maailmasta villien ja vapaiden aikuisten naisten seikkailuihin. Jos joku miettii, niin paljastan tässä vaiheessa että en ole mitenkään miettinyt katsomieni elokuvien järjestystä. Ei siis kannata odottaa mitään kovin erikoista jatkumoa näiden tekstien välillä. Nämä kaksi ensimmäistä elokuvaa valitsin ihan vain siksi, että sain molemmat pikkuveljiltäni jouluna lahjaksi (kiitos vain, velikullat!).

Heti ensimmäiseksi täytyy sanoa, että jos LOLin kohdalla tuntui että en ole ihan täysin elokuvan kohderyhmää, niin eipä Sinkkuelämään kohdalla erityisemmin helpota. Manhattanilla asuvien, rikkaiden nelikymppisten naisten shoppailusta kertovasta elokuvasta en juuri löydä yhtymäkohtia omaan elämääni tai elämäntilanteeseeni. Sinkkuelämää-sarjaakaan en ole ikinä katsonut varmaan yhtään kokonaista jaksoa, mutta tietenkin tiedän siitä ja sen hahmoista ainakin jotain, koska kukapa ei.

Joka tapauksessa, sana "sinkku" elokuvan nimessä on hieman harhaanjohtava, sillä elokuvan alkaessa ovat sankarinelikkomme kaikki jäsenet onnellisissa parisuhteissa. Homma pyörähtää käyntiin kun Carrie ja Mr. Big (tai siis John, kuten me asioista perillä olevat tapaamme sanoa) päättävät purjehtia rakkauden loistoristeilijällä avioliiton seesteiseen satamaan. Niin sanotusti. Päin persettähän se tietysti menee, John jänistää ja jättää Carrien alttarille. Ja sitten muidenkin suhteet alkavat rakoilla.

No jos vähän lisää vielä ottais

Sinkkuelämään juoni on kuitenkin lopulta todella hatara. Tavallaan elokuva on vain katsaus muutaman trendikkään naisen elämään muodin ja seksin pyörteissä, eli käytännössä se on yli viisinkertaiseksi venytetty sarjan jakso. Tämä ei tietenkään sarjan fanille ole varmastikaan mikään haukku, eikä se itse asiassa häirinnyt minuakaan. Neljän trendikkään ystävyksen toilailujen seurailu on oikeastaan ihan viihdyttävää, heidän ystävyytensä tuntuu yllättävän aidolta, ja komedialliset elementitkin on melko nokkelasti kirjoitettu. Teoriassa Sinkkuelämää voisi siis olla jopa miellyttävää katsottavaa, mutta sen suurimmaksi ongelmaksi muodostuu sen esittämä maailmankuva.

Sinkkuelämää kertoo ihmisten välisistä romansseista vain nimellisesti, todellisena keskiönä on Manhattanilaisten menestyjien suhde tavaroihinsa. Olen itsekin tietenkin todella hyväosainen, enkä tiedä oikeasta kurjuudesta mitään, mutta siltikin elokuva jonka pääasiallinen sisältö on hienoilla tuotemerkeillä ja kalliilla tavaroilla mässäily inhottaa minua suunnattomasti. Ehkä kuvaavin hetki elokuvan syvälle juurtuneesta materialismista on kohtaus, jossa Carrie ja John päättävätkin palata yhteen. He tapaavat sattumalta yhteisessä ex-asunnossaan, koska molemmat kiiruhtavat sinne pelastamaan Carrien helvetin kalliit kengät. Tämän lisäksi elokuvassa muun muassa kiljutaan hienojen muotisuunnittelijoiden nimiä, ihastellaan kuinka catwalkin vierellä sitä tuntee olevansa oma itsensä, ja päivitellään kun koira hässii 300 DOLLARIN ARVOISTA TYYNYÄ.

Ironisen naseva ja osuva kuva joka ei ole elokuvasta.

Näin Sinkkuelämää kertoo meille että aina kun tilanne näyttää pahimmalta, aina kun tuntuu ettei mikään enää voi auttaa, tavarat tulevat apuun. Eivät ne 500 dollarin kengät ole huono ostos jos ne kerran sytyttävät uudelleen jo sammuneen rakkauden! Kalliit tavarat ovat parempaa kuin seksi. Hienot vaatteet määrittelevät kuka sinä olet. Turha hankkia miestä kun voit hankkia 300 DOLLARIN ARVOISEN TYYNYN. Mikä hauskinta, ainoat elokuvassa tätä mentaliteettia vastustavat henkilöt ovat kaksi ohimennen nähtävää sekopäistä mummelia jotka vain huutavat "TURKIS ON MURHAA". Hulluhan sitä on oltava jos ei itseään hukuta käsittämättömään määrään vaatteita ja tavaroita.

Tunnen kyllä itseni hieman tekopyhäksi tällaisia kirjoittaessani. Elän helppoa elämää, opiskelen pari päivää viikossa ja loput juon kaljaa. Olen käyttänyt käsittämättömiä määriä rahaa musiikkiin, elokuviin ja peleihin, ja asuntoni on täynnä roinaa johon olen viimeksi koskenut joskus toissa jouluna. Väitän silti että suhteeni näihin tavaroihin on terveempi kuin Sinkkuelämää-maailman tavaranpalvonta. Vaikka rakastamani musiikki, elokuvat ja pelit määrittelevät minua paljonkin ihmisenä, en ole kiinnostunut niistä tavaroina vaan niiden sisällöstä. En ole filosofi tai edes lukenut paljoakaan filosofiaa joten en osaa oikein pukea tunnettani sanoiksi, mutta on vain hyvin vaikea kuvitella että jokin Louis Vuittonin laukku voisi tarjota minulle kovin ratkaisevasti erilaisia kokemuksia kuin Turtolan Citymarketista ostamani kymmenen euron reppu. Kenties tämä kaikki kuitenkin on vain jotain ylimielistä kuvitelmaa, kuulen mielelläni jos näin on.

Oli miten oli, minä haluan tavaroilleni jotain todellista sisältöä, ja sisältö on jotain mitä Sinkkuelämää ei tarjoa.

Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuva: 2 / 5
Rakastettavuus: 1 / 5
Sydämellisyys: 1 / 5
Tähtipöly: 1 / 5

Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen: