Rakkaus voittaa 2015, elokuva 5, 6 ja 7 triple feature: Vain seksiä (Friends With Benefits, 2011), Näin ystävien kesken (No Strings Attached, 2011) ja Rakkauden rasvaprosentti (2012)

Vain seksiä IMDB
Näin ystävien kesken IMDB
Rakkauden rasvaprosentti IMDB

HUOM: tässä tekstissä puhutaan jatkuvasti miehen ja naisen välisestä rakkaudesta, sillä niistä kaikissa näissä elokuvissa on kyse. Oletan kuitenkin, että samat romkom-lainalaisuudet pätevät myös homoseksuaalisiin suhteisiin (jos niitä tällaisissa elokuvissa ikinä näkisi).

Tällä kertaa otin samaan tekstiin mukaan kolme elokuvaa, koska niissä on kaikissa käytännössä sama juoni: mies ja nainen päättävät harrastaa seksiä ihan vaan seksin ilosta, eivätkä halua mukaan mitään "hankaluuksia" kuten jotain ihme tunteita. Koska kaikkien elokuvien juoni on sama, ovat ne myös temaattisesti käytännössä identtisiä. Esittelen ensin jokaisen elokuvan ja sitten pohdiskelen hieman niiden esittämää maailmankuvaa.

VAIN SEKSIÄ
Vain seksiä on joukon selvästi itsetietoisin teos. Se on tarina kahdesta romantiikkaa inhoavasta (ts. "tunnevammaisesta") ihmisestä (Mila Kunis ja Justin Timberlake), jotka nauravat perinteisille rakkaustarinoille ja pelkäävät sitoutumista. Elokuvassa tehdään jatkuvasti suurta numeroa siitä miten perinteiset romanttiset komediat ovat pöljää vaaleanpunaista höpöhöpöä eikä meillä täällä tosimaailmassa ole koskaan sellaista, ja sitten tietenkin lopussa tilanne kääntyy ironisesti päälaelleen kun sankarimme rakastuvat ja Ihan Läpällä tekevät sen juuri niin kuin niissä kakkaleffoissa. Rasittavan ylimielinen ja mukanokkela elokuva.

NÄIN YSTÄVIEN KESKEN
Porukan tavanomaisin elokuva on selvästi Näin ystävien kesken. Mies ja nainen (Natalie Portman ja Ashton Kutcher) tapaavat sattumoisin muutamaan otteeseen 15 vuoden aikana, ja sitten vihdoin aikuistuttuaan huomaavat että inhoavat romantiikkaa (ovat siis ns. "tunnevammaisia"), mutta lihalliset ilot kiinnostavat joten ei muuta kun hommiin. Tällä kertaa hommaan ei kuitenkaan liity tippaakaan itseironiaa vaan elokuva noudattaa tavanomaisen romkomin kaavaa hyvin orjallisesti. Ensin tavataan ja ollaan vähän että ei, sit ollaankin jo enemmän että joo mutta tulee ongelma joka lopulta korjataan ja ollaan ihan että JOO. Tavallinen tapaus.

RAKKAUDEN RASVAPROSENTTI
Rakkauden rasvaprosentti onkin sitten ihan oikea suomalainen romkom! Vaikka olemmekin jäyhää kansaa emmekä koskaan erehdy nauramisen tai rakastumisen kaltaisiin hölmöyksiin, on Suomessakin etenkin 2000-luvulla ehditty tuottaa jo niin paljon romanttisia komedioita ettei niitä enää yhden metsurin sormilla pysty laskemaan (katsokaas kun metsurit käsittelevät sahoja ja heiltä puuttuu sitten usein sormia kun sattuu onnettomuuksia, eli yhden metsurin sormia on käytännössä vähemmän kuin keskivertoihmisellä. Heh, pitäisiköhän alkaa itsekin kirjoittamaan komedioita?). Rakkauden rasvaprosentin päähenkilöillä (Mikko Nousiainen ja Miina Maasola) seksihomma toimii ihan hyvin, kunnes he joutuvat sattumalta samaan työprojektiin ja täten näkemään toisiaan myös sängyn ulkopuolella. Sitten rakastutaan. Hyvin tavanomainen elokuva myös.

RAKKAUDESTA
Kaikkea kolmea elokuvaa yhdistää siis sama kysymys: voivatko mies ja nainen harrastaa "vain seksiä" useammin kuin kerran, ilman että kohta ollaan jo ihan in lööv? Tällaisen tutkiminen on tietenkin elintärkeää, sillä parisuhteen jättäminen pois niin sanotusta elämämme yhtälöstä (kuten joku romanttinen matemaatikko voisi asian ilmaista) on oiva keino tehostaa jo muutenkin kiireisiä rutiinejamme. Ennen vastauksen hakemista näinkin elintärkeään kysymykseen on kuitenkin tärkeää että määrittelemme termistömme oikein. "Mitä on rakkaus?" on kysymys, joka on tiedemiehiä, runoilijoita ja filosofeja innoittanut jo vuosituhansia.

Vähemmänkin filosofiselle henkilölle on tietenkin selvää, että "rakastan sinua, kultaseni" ja "vittu mä rakastan hampurilaisia" tarkoittavat hyvin erilaisia asioita. Jo muinaiset kreikkalaiset pistivät rakkauden nättiin pakettiin jakamalla sen erilaisiksi rakkauden tuntemuksiksi, joita ovat agápe, éros, philia ja storge [lähde: no Wikipedia tietysti, mitä hittoa luulette?]. Hieman yksinkertaistaen nämä voi nähdä seuraavasti:

• Ágape on veljellistä rakkautta ja epäitsekästä hyväntahtoisuutta toista ihmistä kohtaan
• Éros on intiimiä ja eroottista rakkautta. Kreikkalaisille ajattelijoille se oli tietenkin enemmän kuin "mä haluun panna sua", mutta tällä kertaa tyydymme yksinkertaistukseen jossa éros on haluamista.
• Philia on lähimpänä perinteistä ajatusta rakkaudesta. Se on jotain, mitä tuntevat niin ystävät, perheenjäsenet kuin rakastavaisetkin
• Storge on jonkinlaista "luonnollista" rakkautta, esim. vanhemman rakkaus lapsiaan kohtaan

Bromanssi ca. 350 eaa.

Okei myönnetään, laitoin tuon kaiken esille vain päteäkseni sillä että osaan googlata. Koska nyt käymämme pohdiskelu ei keskity sen enempää bromansseihin kuin perhesiteisiin, voimme yksinkertaistaa rakkautta vielä pidemmälle: on olemassa romanttista rakkautta, eroottista halua, sekä jotain jännittävää ystävyydeksi kutsuttua johon ei perinteisesti liity sen enempää romanssi kuin seksikään. Kaikki kolme tämän tekstin elokuvaa leikittelevät tietyllä tavalla sillä, miten meistä jokainen rakkautta ajatellessaan helposti sekoittaa romantiikan ja erotiikan.

MISTÄ PUHUMME KUN PUHUMME ROMANTTISISTA KOMEDIOISTA?
Näiden kolmen elokuvan perusteella on siis selvää, että ainakaan mies ja nainen eivät voi olla sekä ystäviä että harrastaa seksiä, sillä se johtaa väistämättä rakkauteen. Mutta onko tilanne siis se, että pelkkä ystävyyskin on miehen ja naisen välillä täysi mahdottomuus ja johtaa lopulta rakastumiseen, vai onko homman nimi sittenkin se, että "romanttisen" komedian näkemys rakkaudesta ei ole niinkään sitä romanttista laatua, vaan lähinnä eroottista. Useimmiten (rajallisen kokemukseni perusteella) genren elokuvissa hahmot ensin tajuavat rakastuneensa ja sitten ikään kuin virallistavat sen harrastamalla seksiä ensimmäistä kertaa. Ja tietenkään seksiä ei saa harrastaa vielä ensimmäisillä treffeillä (siis ennen kuin virallisesti on rakastuttu), sillä se johtaa väistämättä suhteen epäonnistumiseen, vaikka loppujen lopuksi koko homman pointti onkin juuri seksi.

Romanttisten komedioiden rakkaus siis tiivistyy kerrasta toiseen lähinnä panemiseen, ja se mystinen rakastumisvaihe esitetään omituisena pelinä jossa molemmat osapuolet yrittävät manipuloida toisensa avaamaan pöksynsä. Ja kaikki tämä tietenkin esitetään ehdottomasti parempana vaihtoehtona kuin jokin pöljä ystävyys. Itse asiassa miehen ja naisen välinen ystävyys nähdään jonain hieman huvittavana outoutena, jota kelpaa kummastella kuin friikkisirkuksen kolmekiveksistä miestä. Vasta kun vihdoin päästään harrastamaan sitä vaakamamboa eli laittamaan melaa mekkoon eli soittamaan nahkahuilua eli jörnimään eli puhaltamaan yhteen hiileen eli pistämään patukkaa taskuun eli laittamaan nakkia lihapiirakkaan eli täyttämään torttua eli taisin jo itsekin unohtaa mistä oli kyse. Joka tapauksessa, seksi on se mistä kaikessa on kyse, ja ilman sitä ei missään oikein ole mitään järkeä. Teoriassahan mukana on aina myös tavallisia ystävyyssuhteita ainakin miesten kesken, mutta nämä ystävämiehetkin ovat käytännössä poikkeuksetta mukana vain neuvomassa kuinka sitä pesää nyt sitten helpoiten saisi.

Taidan olla rakastunut.

Näin ollen seksin tuominen mukaan ystävyyssuhteeseen vastaa käytännössä yksi yhteen romanttisten komedioiden kuvaa rakkaudesta. Tässä mielessä Vain seksiä, Näin ystävien kesken ja Rakkauden rasvaprosentti ovatkin suorastaan romanttisen komedian dekonstruktioita. Ne ottavat keskiöönsä juuri seksin vailla mitään tekopyhää esitystä siitä, että rakkaus edes olisi mitään muuta kuin sopimus harrastaa seksiä Just Sun kanssa. Niiden päähenkilöt kuvataan tunnevammaisina (eli romanttiseen rakkauteen pystymättöminä), mutta kuitenkin he väistämättä lopulta löytävät "rakkauden" sen ainoa asian kautta jonka ymmärtävät: panohommien. Nämä kolme elokuvaa eivät siis ole romanttisia komedioita, vaan yritys riistää koko genreltä sen ylle laskettu pyhyyden viitta. Romanttiset komediat eivät ole romanttisia, ne ovat ihan samanlaisia seksifantasioita kuin mikä tahansa rehellisempikin porno. Romanttiset komediat yrittävät esittää meidän eroottiset halumme ihanina rakkaustarinoina, mutta nämä kolme teosta paljastavat mistä todella on kyse: siitä fantasiasta, että kuka tahansa meistä voi koska tahansa päästä panemaan unelmiensa prinssiä.

Tärkeäksi kysymykseksi jääkin se, mistä tämä seksikeskeisyys on romanttiseksi väitettyihin elokuviin tullut? Jokainen pohtikoon kotonaan omaa rakkauttaan: sykkiikö se sydämessä vai sittenkin jossain ihan muualla?

Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuvat: 3 / 5
Rakastettavuus: 3 / 5
Sydämellisyys: 1 / 5
Tähtipöly: 3 / 5

Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen: