Rakkaus voittaa 2015, elokuva 8: Uneton Seattlessa (Sleepless in Seattle, 1993)

IMDB

Vihdoinkin katsoin jotain edes vähän klassisempaa tavaraa. Tämähän on hyvänen aika tehty jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, ja ehkä juuri sen ansiosta ei tunnu ihan totaalisen paskalta. Näin jälkeen päin katseltuna koko 90-luku näyttää niin hemmetin rumalta ja tavalliselta, että naurettavan ällösöpöilynkin yllä leijuu tietty realismin tuntu.

Uneton Seattlessa on tarina Samista (Tom Hanks) joka on jo löytänyt elämänsä rakkauden, mutta myös menettänyt sen armaan vaimonsa kuoltua, ja Anniesta (Meg Ryan), joka on menossa naimisiin miehen kanssa jota ei rakasta sitten tippaakaan. Eräänä yönä Annie kuulee Samin puhuvan radiossa kuolleesta vaimostaan, ja rakastuu tähän ensi kuulemalta. Kiinnostuksensa (kiertoilmaus pakkomielteelle) kasvaessa Annie päättää alkaa jäljittämään Samia nähdäkseen voisivatko he tosiaan olla toisilleen NE OIKEAT.

90-lukulaisen ulkoasun lisäksi elokuvassa on totutusta poiketen jopa muutakin hyvää. Se viittaa jatkuvasti Hollywoodin "kultakauden" (Siis about 40-luvun. Tämän vuoksi se Oscar-ehdokkuuskin kaiketi tuli.) romanttisiin elokuviin, joissa kohtalot olivat suuria ja rakkaudet vielä suurempia, mutta tuo niiden konsepteja söpösti nykyaikaan. Hauskinta on se, kuinka asiat jotka silloin ennen vanhaan esitettiin kohtalon johdatuksena, johtuvat lähinnä Annien pakkomielteisestä kyttäämisestä. Elokuvan paras hetki onkin kohtaus, jossa Annien ja Samin katseet ensimmäistä kertaa kohtaavat. Tämä klassinen Hollywood-klisee kun tapahtuu Annien seistessä monikaistaisen tien keskellä, autojen tööttäillessä ja Annien melkein murskaantuessa rekan alle. Ja tietenkin Annien ainoa syy seistä kyseisellä tiellä on se, että hän on palkannut etsivän ottamaan selvää Samin taustoista ja tullut sitten paikan päälle kyyläämään tämän arkea! Toinen mieltä lämmittävä seikka elokuvassa on se, että vaikka Uneton Seattlessa kietoutuu käytännössä kokonaan sen myyttisen OIKEAN löytämisen ympärille, on sen sanoma lopulta aika rehellinen: kaikille meille todennäköisesti on jossain JOKU oikea, mutta hän tuskin on se AINOA oikea.

Unohdin mainita arvostelussa: mukana on ihan top 5 ärsyttävin lapsihahmo ikinä.

Kuten Hollywoodilta voi kai odottaakin, on elokuvan näkemys rakkaudesta siltikin loppujen lopuksi liiankin idealistinen ja suurenmoinen. Ärsyttävintä on tapa, jolla Annien ja Samin löytämien puolisojen sopimattomuus esitetään. Molemmat ovat kauniita, mukavia, hyväsydämisiä, menestyviä, täyspäisiä, rakastavia aikuisia ihmisiä, eli siis kaikkea mitä YHTÄÄN KUKAAN voisi puolisoltaan toivoa. Paitsi että molemmilla on yksi kamala ominaisuus: Samin naisystävällä on RUMA NAURU, Annien kihlattu taas on ALLERGINEN MONILLE JUTUILLE. Tietenkin kyse on vain elokuvallisista keinoista, joilla osoitetaan että Sam ja Annie nyt vaan eivät ole oikeasti rakastuneita (Sam ei tosin tiedä sitä edes itse), mutta asian olisi varmasti voinut esittää toisinkin. Etenkin kun nämä Ihan Kamalat Jutut mahdollistavat sen, että sekä Sam ja Annie voivat jättää puolinsa totaalisen mulkuilla tavoilla. Sam ei sano naisystävälleen käytännössä yhtään mitään, Annie taas sanoo tulevalle miehelleen kesken ihanan illallisen että lähtee nyt toisen miehen matkaan, huppista vaan.

Siis TODELLA ärsyttävä.

 Ymmärrän toki fantasian rakkaudesta joka iskee kuin salama heti ensi silmäyksellä (tai tässä tapauksessa kuulemalla) ja sitten ollaan 100% varmasti yhdessä elämän loppuun asti eikä kummassakaan ole mitään vikaa iih aah uuh, ja onhan se ainakin romanttisempaa kuin aiemmissa katsomissani elokuvissa esitetyt "no tuikkaa muna sisään niin kyllä se siitä lähtee"-näkemykset, mutta itse kyllä saisin suurempaa katselunautintoa jostain hieman maanläheisemmästä romantiikasta. Itse asiassa juuri se, minkä Uneton Seattlessa esittää totaalisena deal breakerina, olisi minusta paljon miellyttävämpi romantiikan lähde: toisen heikkouksien hyväksyminen. Tässä tietysti palataan taas siihen että olen henkisesti noin viisivuotiaan tasolla, mutta kyllä minun mielestäni esimerkiksi toisen pieruille nauraminen on paljon romanttisempaa kuin eron ottaminen sen takia että puolison keho toimii kuten ihmisellä kuuluukin. Ehkä minun maailmankuvani vaan on rikki.

Ja sanotaan nyt lopuksi ettei seuraava hulppea ja varmasti täysin ainutlaatuinen ja ensimmäistä kertaa koko internetin historiassa kirjoitettu vitsi jäisi käyttämättä: Lukuunottamatta edellä esitettyjä positiivisia ja negatiivisia pointteja, Uneton Seattlessa on lähinnä unettavan tylsä. HEH!

Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuva: 3 / 5
Rakastettavuus: 2 / 5
Sydämellisyys: 3 / 5
Tähtipöly: 2 / 5

Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen: