maanantai 2. helmikuuta 2015

Rakkaus voittaa 2015, elokuva 1: LOL (2012)

IMDB

Päätin hypätä heti kerralla syvään päähän ja ensi töikseni katsoa kaikkien haukkuman hashtag-sukupolvikuvauksen LOL. Vaikka olenkin vielä nuori, mitään osaamaton hyypiö, on omista teinivuosistani tullut kuluneeksi jo tymäkät 10 vuotta, mikä varmasti laittaa minut noin 15 vuoden päähän LOLin suunnitellusta kohderyhmästä. Se ei kuitenkaan ole ennenkään minua estänyt elokuvista nauttimasta (se uusin TMNT-leffa oli just hyvä!*), joten miksipä en pitäisi tästäkin?

Yksi hyvä syy lienee se, että LOLin elokuvalliset ansiot ovat melko vaatimattomat. Se on sekavin, huonoimmin ohjattu ja pökkelöintä dialogia sisältävä elokuva jonka olen vuosiin nähnyt. Siinä ei ole juonta nimeksikään, ja koko elokuva onkin käytännössä pelkkää pintaa. Kauniita ihmisiä kauniissa kulisseissa. Miley Cyrus söpöstelyroolissa muistuttaa ajasta jolloin 99% maailman ihmisistä eivät olleet nähneet hänen tuheroaan ja Demi Moore väsähtäneen äidin roolissa muistuttaa ajasta jolloin yli 1% maailman ihmisistä vielä tiesi kuka Demi Moore on. Kyllä, otettuna itsenäisenä elokuvateoksena LOL on silkkaa tyyppi seiskan skeidaa, kakkaa, ripulia, shaibaa, lirua. Koska tällaisen elokuvan lyttyyn haukkuminen olisi kuitenkin vähän turhan helppoa, niin pyrin kuitenkin löytämään elokuvasta edes hieman ideaa. Voitte siis kaikki vain lyödä kämmenen otsaan ja lopettaa lukemisen tähän, lopputulos on todennäköisesti sama kuin jos lukisitte eteenpäin.

Poll: kumman stripteasen muistat paremmin?

LOLin filosofia on moderni: Ihmiset ovat Internetin käytön yleistymisen myötä alkaneet elää nopeampaa, lyhytjänteisempää elämää kuin ennen, sanoo tutkimus. Ketään ei enää kiinnosta panostaa aikaansa, vaan nopea nautinnot, nopeasti luettu hulvaton twiitti tai hassu kissavideo ovat syvällisintä viihdettä mitä kansa nykyään kaipaa. Ja samaan aikaan kaikki toivovat itse luovansa sen seuraavan siistin vesiämpärivideon ja saavansa oman hetkensä valokeilassa, että voisimme tuntea olevamme juuri niin spesiaaleja kuin meille on koko elämämme ajan uskoteltu. Sinä VOIT OLLA JOTAIN! Sinä olet TÄRKEÄ ja ERILAINEN! Haluamme että kaikki olisivat kiinnostuneita meistä, mutta emme itse jaksa olla kiinnostuneita kenestäkään.

LOL on selvästi suunnattu tällaiselle yleisölle. Se on kokoelma nopeita, puhki selitettyjä kohtauksia, kuin jatkuva virta lyhyitä Youtube-klippejä joissa kissa hyppää laserosoittimen perässä pää edellä seinään. Sen katsominen ei tunnu elokuvan katsomiselta, vaan jonkun teinitytön Twitter-tilin seuraamiselta (uskokaa minua, tiedän miltä se tuntuu). Sen kaikki hahmot ovat ihailtavia superstaroja ja saavat lopulta kaiken mitä haluavat. LOL on tarkoitettu ihmisille jotka kirjoittavat "LOL" vaikka eivät todellisuudessa edes hymähtäisi, ihan vain siinä toivossa että joku sanoisi heidän jutulleen samoin.

Toisin sanoen: LOLissa on idea. Se yrittää olla oman aikansa kuva, oman aikansa ihmisille. Tässä se kuitenkin myös lopulta astuu miinoista ikävimpään: aliarviointiin. Minä en usko hetkeäkään että ihmiset, sen enempään nuoret kuin vanhatkaan, olisivat Internetin takia muuttuneet tyhmemmiksi. En pidä itseäni erityisen tyhmänä, mutta en edes halua kuvitella miten olisin joskus 15-vuotiaana käyttäytynyt "somessa" mikäli jotain vastaavaa olisi jo silloin ollut olemassa. Teinien käytös on ehkä sosiaalisen median myötä näkyvämpää, mutta onko se todellisuudessa tyhmempää kuin 10, 20 tai 30 vuotta sitten? Ääripäät on vain helpompi kaivaa esiin massasta, kun ne jaetaan eteenpäin Facebookissa, Twitterissa, Kikissä (en edes tiedä mikä tuo on, mutta halusin kirjoittaa sen), Instagramissa, Feissarimokissa, 4chanissa, Imgurissa, Ylilaudalla ja kaikilla niillä sivustoilla joista näin vanha mulkku ei ole ikinä kuullutkaan.

Emt, piti saada jotain kuvia. Googletin "4chan facebook twitter".
Minusta LOLin oletus siitä, että nykypäivän teinitytöt eivät kaipaa elokuviltaan muuta kuin videopätkiä toinen toistaan ihanammista pojista on väärä. Minusta maailma ei ole tyhmempi (ainakaan ennen kuin minulle toisin todistetaan), se on erilainen. Minusta LOLin näkemys kohderyhmästään on ylimielinen ja vanhanaikainen, ikään kuin joku olisi tehnyt elokuvan isoisänsä "nykyajan nuoret"-monologista. Minusta LOL on saatanan tyhmä elokuva.

Ympyrä siis sulkeutuu ja kaiken tämän jälkeen pääsemme samaan toteamukseen: LOL on edelleen silkkaa tyyppi seiskan skeidaa, kakkaa, ripulia, shaibaa, lirua. Olisi kannattanut lakata lukemasta jo toisen kappaleen jälkeen.

Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuva: 1 / 5
Rakastettavuus: 1 / 5
Sydämellisyys: 1 / 5
Tähtipöly: 2 / 5

Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen:

* En todellakaan usko että sitä olisi suunnattu juuri minulle, eli vanhalle TMNT-fanille. Se oli liian CGI ja liian coooooooool siihen.

2 kommenttia: