Yhdeksän lyhyttä arvostelua: Night Visions Back To Basics 2014

Nonii moro, herättelen tätä elokuvakirjoitusharrastusta nyt tosissani henkiin pitkästä aikaa! Kävin männäviikolla katsomassa muutaman Night Visions -elokuvan ja päätin kirjoittaa niistä kaikista klassisen Lyhyen Arvostelun (tähän hassuttelun vuoksi trademark-merkki). Kokonaiset yhdeksän elokuvaa jaksoin tällä kertaa käydä katsomassa eli mitään maailmanennätyksiä ei kyllä rikottu, mutta kuka hitto jaksaisi näitä arvostelujakaan sen enempää lukea?

Blood Sucking Freaks (a.k.a. The Incredible Torture Show, 1976) IMDB

Blood Sucking Freaks on kyllä harhaanjohtava nimi, koska koko elokuvassa on tasan yksi verta imevä friikki! Eipä sillä kyllä ole paljoa väliä, kun koko raina on muuten lähinnä tylsä. Ymmärrän toki miksi tällä on niin kova kulttistatus, onhan mukana sentään kidutusta, n. 200 alastonta naista, helvetin vammaista huumoria ja hassu kääpiö! Myönnän itsekin muutaman kerran nauraneeni, mutta kokonaisuus on vaan kovin tympeä. Ehkä sitä pelkkää naistenhakkaamista ei sitten jaksakaan katsoa ihan puoltatoista tuntia.

2/5

Dead Snow 2: Red Vs. Dead (2014) IMDB

Juuri sitä mitä jatko-osalta pitää odottaa: ensimmäisessä osassa oli natsizombeja, joten jatko-osassa on natsizombeja JA kommunistizombeja! Lisäksi zombit ajavat tankkia, ovathan ne myös sotilaszombeja.

4/5

Europa Report (2013) IMDB

Europa Report pyrkii olemaan jokseenkin realistinen kuvaus ensimmäisestä miehitetystä avaruuslennosta kuuta kauemmas, ja ainakin näin mistään mitään tietämättömän näkökulmasta onnistuukin ihan hyvin. Elokuva on eräänlainen ylistys ihmisen kekseliäisyydelle, peräänantamattomuudelle ja tieteelle, mikä on ainakin minusta mukavaa vaihtelua. Omituiset kauhutunnelma-yritelmät kyllä pilaavat kokonaisuutta, mutta paljon voi antaa anteeksi. On hienoa että yksi elokuvan klimaattisimpia hetkiä voi olla ihan vaan se, että laskeutuminen vieraan kuun pinnalle onnistuu.

3/5

Locke (2013) IMDB

Whee, jälleen yksi "yhden tilan" elokuva! Näitä minä kaipaan! Locken tapahtumapaikkana on moottoritietä kiitävä auto, jonka kuljettajan koko elämä romahtaa yhden parituntisen ajomatkan aikana. Tom Hardy on käytännössä elokuvan ainoa näyttelijä ja onnistuu onneksi hyvin. Locke on aika hemmetin masentava ja koskettava elokuva, mikä on varsin ihailtavaa kun ottaa huomioon ettei siinä tehdä mitään muuta kuin ajetaan autoa ja puhutaan puhelimessa (Fobba huom. muistakaa nuoret että puhelimeen puhumista tulee välttää autoa ajaessa vaikka olisikin hands free!).

5/5

Moebius (2013) IMDB

Draamaelokuva seksuaalisuudesta, väkivallasta ja yhden perheen hajoamisesta. Ennen kuin Moebiuksen katsoo on syytä ehkä tietää että se sisältää useammankin peniksen laittoman haltuunoton (veitsen avustuksella), eli ei välttämättä ns. "sovi kaikille".

4/5

Poultrygeist: Night Of The Chicken Dead (2006) IMDB

Laadukasta Tromaa! Ei kai elokuva jossa rakkauslaulukohtauksen aikana siivotaan vessaa ja piirretään pökäleellä sydämiä seiniin voi kovin huono olla.

4/5

Snowpiercer (2013) IMDB

Pätevää scifi-toimintaa ei koskaan ole liikaa! Snowpiercer ei perusideaansa (uusi jääkausi on alkanut ja koko hengissä oleva ihmiskunta asuu ikuisesti liikkeellä olevassa junassa) lukuunottamatta ole järin kekseliäs tai ainutlaatuinen, mutta siinä on näppäriä toimintakohtauksia ja sopivasti luokkayhteiskunnan kritisointia jotta sen voi hyväksyä tosimiehen scifiksi. Loppuratkaisu on kyllä aika hölmö mutta höh, hyvä elokuva se on silti!

3/5

The Toxic Avenger (1984) IMDB

Toxic Avenger on yksi niistä elokuvista jotka osoittavat mitä jo pelkällä peräänantamattomuudella voi saada aikaan. Se on törkeä, hauska ja väkivaltainen satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta, ja "ainoa elokuva jossa murskataan alaikäisen pää josta on myöhemmin sovitettu lasten animaatiosarja". Okei, elokuvan satiiri on ihan aivovammaisen ylilyötyä ja ilmiselvää, mutta mitä sitten? On se enemmän kuin monessa "oikeammassa" elokuvassa. Ja yllättävää kyllä, efektitkin näyttävät edelleen lystikkäällä tavalla pirun hyviltä. Hyvää 30-vuotissyntymäpäivää Toxielle!

5/5

Wetlands - Kosteikkoja (Feuchtgebiete, 2013) IMDB

Räävitön on sana jota en ole varmaan ikinä käyttänyt, mutta nyt käytän: Wetlands on hyvin räävitön elokuva. Se kertoo teini-ikäisestä tytöstä ja IMDB tarjoaa sen avainsanoiksi mm. seuraavia: fingering, ejaculation, cocaine, circle jerk, male frontal nudity, semen, bleeding, bloody tampon exchange, flooded toilet, topless, childhood trauma, shaving a vagina, vomiting, filth ja cum on hand. Ainiin ja tietysti: rainy day.

4/5

Pitkä arvostelu: Human Centipede 2: Full Sequence

Moro kaikille kivoille! En ole vähään aikaan kirjoittanut mitään, mutta sain taas vähän inspiraatiota kun tuli vihdoin katsottua yksi tämän vuosikymmenen odotetuimmista jatko-osista, ohjaajanero Tom Sixin Human Centipede 2: Full Sequence. Tässä siis järkyttävä määrä sanoja elokuvasta jossa nidotaan huulia persposkiin:

Tom Six on loistava vittuilija. Ensimmäinen Human Centipede antoi etukäteen ymmärtää olevansa kutakuinkin inhottavin kuviteltavissa oleva elokuva, mutta paljastui katsottaessa lähinnä sysimustaksi komediaksi (ja aivan helvetin hyväksi sellaiseksi). Tämä tarua tylsempi totuus ei kuitenkaan estänyt monia elokuvan katsomatta jättäneitä kohkaamasta sen kammottavuudesta, mikä on varmasti osaltaan auttanut jatko-osan käsikirjoittamisessa.

 Human Centipede 2: Full Sequence on juuri sitä, mitä kaikki kuvittelevat ensimmäisen osan olleen. Se on ruma, paskainen ja inhottava, ja rehellisesti sanottuna pelkästään elokuvana otettuna varsin tympeä tapaus. Elokuvan ensimmäinen tunti on lähinnä itseään toistava, kun antisankari Martin kerää uhreja omaan tuhatjalkaiseensa. Sitten, juuri kun karaistunut ja kaiken nähnyt katsoja kuvittelee että elokuva uisi ensimmäisen osan humoristisissa vesissä, lyödään homma täydeksi kidutuspornoksi viimeisen puolen tunnin ajaksi. Onhan se toki huomattavan koomista verrattuna esimerkiksi joihinkin ranskalaisiin paskaelokuviin (en koskaan aio lopettaa Insiden haukkumista tällaisissa tilanteissa) tai vaikkapa Hosteliin, mutta erittäin inhottavaa tavaraa silti.

Jatko-osan suurimmat arvot ovatkin varsinaisen elokuvan sijaan sen vertautumisessa ensimmäiseen Tuhatjalkaiseen ja siinä, kuinka se onnistuu vittuilemaan sekä niille jotka ensimmäisestä pitivät ja niille, jotka eivät sitä edes katsoneet. Huomionarvoisin seikka on se, kuinka kaikki esitetään ikään kuin "tosimaailman" versiona alkuperäisen elokuvan tapahtumista. Ensimmäinen Human Centipede onkin jatko-osan maailmassa "vain" elokuva, jolle hämärässä parkkihallissa työskentelevä Martin masturboi samalla unelmoiden oman tuhatjalkaisensa rakentamisesta. Joku viisaampi voisi täten nähdä Full Sequencen jopa jonkinlaisena satiirina modernin median kyvystä hämärtää faktan ja fiktion rajat, tai jopa viihteen väkivaltaistumisesta, mutta minähän en tunnetusti moisiin temppuihin pysty.

Don't stop believin'!

Kyseinen kikka antaa kuitenkin selvän perustelun sille miksi tällä kertaa mitään ei peitellä, vaan kuvaruutu anteliaasti täytetään irti vasaroitavilla hampailla, saksilla katkottavilla jänteillä ja perseeseen kiinni niitattujen huulten välistä tursuavalla ripulipaskalla. Sellaistahan tosielämä on: rumaa! Ja onhan se muutenkin selvää: ensimmäisen osan tri Heiter oli oikea übermensch, arjalaisen herrarodun edustaja ja vieläpä taitava kirurgi, kun Martin taas on - no, joku läski kääpiö. Tuleehan siinä väkisinkin rumaa jälkeä. On suorastaan ihailtavaa miten jatko-osa onnistuu kääntämään pienimmätkin ensimmäisen elokuvan yksityiskohdat päälaelleen.

Elokuvanakin Full Sequencella on kyllä hetkensä. Se näyttää ajoittain jopa häkellyttävän upealta, etenkin otoksissa joissa suuren varastohallin lattia suorastaan velloo sätkivistä ihmisistä (Voiko sitä sanoa upeaksi? Minusta voi!). Ensimmäisen osan synkkä huumorikaan ei ole mihinkään kadonnut, joskin se menettää toiston myötä tehoaan. Esimerkiksi alkuperäistä mukaileva "ensimmäinen kävely"-kohtaus ei ole tällä kertaa läheskään yhtä uskomaton, lähinnä törkyisempi.

Full sequence

Löytyy Tom Sixiltä selviä taiteellisia ambitioitakin. Elokuva on täysin mustavalkoinen eikä Martin koko aikana sano sanaakaan (hän kyllä osaa puhua, siihen viitataan jatkuvasti), ja yllättävää kyllä molemmat kikat toimivat hyvin. Etenkin Martinin puhumattomuus antaa katsojalle mahdollisuuden tehdä omat päätelmänsä tämän motiiveista, joskaan niistä annettavat vihjeet eivät ole varsinaisesti kovinkaan hienovaraisia. Ylipäätään hienovaraisuutta odottavien kannattanee katsoa jotain muuta.

Kaiken huomioon ottaen täytyy sanoa, että Human Centipede -saagasta on muodostumassa yksi lempielokuvasarjoistani. Jos kolmas osa onnistuu samaan malliin vetämään ennakkoluuloja turpaan vielä kerran, niin ryhdyn oitis fanipojaksi. Lopetan tämän viiltävän analyysin lainaamalla elokuvan parasta dialogia, joka summaakin koko rainan varsin onnistuneesti: "He's gonna stich us up! He's gonna stich us up, ass to mouth!"

5/5