Moro kaikille kivoille! En ole vähään aikaan kirjoittanut mitään, mutta sain taas vähän inspiraatiota kun tuli vihdoin katsottua yksi tämän vuosikymmenen odotetuimmista jatko-osista, ohjaajanero Tom Sixin Human Centipede 2: Full Sequence. Tässä siis järkyttävä määrä sanoja elokuvasta jossa nidotaan huulia persposkiin:
Tom Six on loistava vittuilija. Ensimmäinen Human Centipede antoi etukäteen ymmärtää olevansa kutakuinkin inhottavin kuviteltavissa oleva elokuva, mutta paljastui katsottaessa lähinnä sysimustaksi komediaksi (ja aivan helvetin hyväksi sellaiseksi). Tämä tarua tylsempi totuus ei kuitenkaan estänyt monia elokuvan katsomatta jättäneitä kohkaamasta sen kammottavuudesta, mikä on varmasti osaltaan auttanut jatko-osan käsikirjoittamisessa.
Human Centipede 2: Full Sequence on juuri sitä, mitä kaikki kuvittelevat ensimmäisen osan olleen. Se on ruma, paskainen ja inhottava, ja rehellisesti sanottuna pelkästään elokuvana otettuna varsin tympeä tapaus. Elokuvan ensimmäinen tunti on lähinnä itseään toistava, kun antisankari Martin kerää uhreja omaan tuhatjalkaiseensa. Sitten, juuri kun karaistunut ja kaiken nähnyt katsoja kuvittelee että elokuva uisi ensimmäisen osan humoristisissa vesissä, lyödään homma täydeksi kidutuspornoksi viimeisen puolen tunnin ajaksi. Onhan se toki huomattavan koomista verrattuna esimerkiksi joihinkin ranskalaisiin paskaelokuviin (en koskaan aio lopettaa Insiden haukkumista tällaisissa tilanteissa) tai vaikkapa Hosteliin, mutta erittäin inhottavaa tavaraa silti.
Jatko-osan suurimmat arvot ovatkin varsinaisen elokuvan sijaan sen vertautumisessa ensimmäiseen Tuhatjalkaiseen ja siinä, kuinka se onnistuu vittuilemaan sekä niille jotka ensimmäisestä pitivät ja niille, jotka eivät sitä edes katsoneet. Huomionarvoisin seikka on se, kuinka kaikki esitetään ikään kuin "tosimaailman" versiona alkuperäisen elokuvan tapahtumista. Ensimmäinen Human Centipede onkin jatko-osan maailmassa "vain" elokuva, jolle hämärässä parkkihallissa työskentelevä Martin masturboi samalla unelmoiden oman tuhatjalkaisensa rakentamisesta. Joku viisaampi voisi täten nähdä Full Sequencen jopa jonkinlaisena satiirina modernin median kyvystä hämärtää faktan ja fiktion rajat, tai jopa viihteen väkivaltaistumisesta, mutta minähän en tunnetusti moisiin temppuihin pysty.
 |
| Don't stop believin'! |
|
Kyseinen kikka antaa kuitenkin selvän perustelun sille miksi tällä kertaa mitään ei peitellä, vaan kuvaruutu anteliaasti täytetään irti vasaroitavilla hampailla, saksilla katkottavilla jänteillä ja perseeseen kiinni niitattujen huulten välistä tursuavalla ripulipaskalla. Sellaistahan tosielämä on: rumaa! Ja onhan se muutenkin selvää: ensimmäisen osan tri Heiter oli oikea übermensch, arjalaisen herrarodun edustaja ja vieläpä taitava kirurgi, kun Martin taas on - no, joku läski kääpiö. Tuleehan siinä väkisinkin rumaa jälkeä. On suorastaan ihailtavaa miten jatko-osa onnistuu kääntämään pienimmätkin ensimmäisen elokuvan yksityiskohdat päälaelleen.
Elokuvanakin Full Sequencella on kyllä hetkensä. Se näyttää ajoittain jopa häkellyttävän upealta, etenkin otoksissa joissa suuren varastohallin lattia suorastaan velloo sätkivistä ihmisistä (Voiko sitä sanoa upeaksi? Minusta voi!). Ensimmäisen osan synkkä huumorikaan ei ole mihinkään kadonnut, joskin se menettää toiston myötä tehoaan. Esimerkiksi alkuperäistä mukaileva "ensimmäinen kävely"-kohtaus ei ole tällä kertaa läheskään yhtä uskomaton, lähinnä törkyisempi.
 |
| Full sequence |
|
Löytyy Tom Sixiltä selviä taiteellisia ambitioitakin. Elokuva on täysin mustavalkoinen eikä Martin koko aikana sano sanaakaan (hän kyllä osaa puhua, siihen viitataan jatkuvasti), ja yllättävää kyllä molemmat kikat toimivat hyvin. Etenkin Martinin puhumattomuus antaa katsojalle mahdollisuuden tehdä omat päätelmänsä tämän motiiveista, joskaan niistä annettavat vihjeet eivät ole varsinaisesti kovinkaan hienovaraisia. Ylipäätään hienovaraisuutta odottavien kannattanee katsoa jotain muuta.
Kaiken huomioon ottaen täytyy sanoa, että Human Centipede -saagasta on muodostumassa yksi lempielokuvasarjoistani. Jos kolmas osa onnistuu samaan malliin vetämään ennakkoluuloja turpaan vielä kerran, niin ryhdyn oitis fanipojaksi. Lopetan tämän viiltävän analyysin lainaamalla elokuvan parasta dialogia, joka summaakin koko rainan varsin onnistuneesti: "He's gonna stich us up! He's gonna stich us up, ass to mouth!"
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti