Rakkaus voittaa 2015, elokuva 11: 10 Things I Hate About You (1999)

IMDB

Tällä kertaa pistinkin itseni peliin oikein kunnolla, sillä olen saanut lukuisia uhkailuja henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jota tulen kohtaamaan mikäli en sattuisi pitämään tästä elokuvasta. Koska kuitenkin olen lahjomaton ja urhea tuleva marttyyri, tämä on 100% rehellinen mielipiteeni elokuvasta 10 Things I Hate About You (tästä eteenpäin Kymppileffa).

Minulla on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että tämä on selvästi kolmanneksi paras romanttinen komedia jonka olen nyt katsonut. Huonompi homma vain on se, että tähän mennessä läpi tarpomani sontaläjän huipulle nouseminen ei ole varsinaisesti mikään saavutus. Sanon nyt suoraan ettei kenenkään tarvitse lukea pidemmälle: Kymppileffa on kyllä ajoittain ihan hauska, mutta loppujen lopuksi lähinnä rasittava elokuva.

Elokuvan tavoitteet ovat toki suuret. Se on modernisoitu version rakkausmestari William Shakespearen näytelmästä Kuinka äkäpussi kesytetään, ja samalla lystikkäästi muista romanttisista komedioista pilkkaa tekevä teini-romkom. Harmi vain että juuri tämä post-moderni itsetietoisuus tekee elokuvasta kovin rasittavaa katsottavaa. Etenkin dialogi on rasittavan COOLIKSI ja NOKKELAKSI kirjoitettua, minkä vuoksi Kymppileffa onkin ikään kuin romanttisten komedioiden Scream (1996). Jos ei muuten niin ainakin siinä mielessä että sitäkin kaikki muut rakastavat ja minä inhoan.

*boner*

Elokuva kertoo Patrickista (Heath Ledger), joka palkataan deittailemaan (eli "kesyttämään") totaalisen vittupäistä Katia (Julia Stiles), koska Katin isä on päättänyt että tämän sisko Bianca (Larisa Oleynik) ei pääse treffeille ennen kuin Kat on hoitanut homman kotiin. Muuten juonen yksityiskohdat ovatkin melko merkityksettömiä. Kuten jokainen maailman ihminen tietenkin arvaa, lopulta Patrick onnistuu saamaan Katin rakastumaan itseensä, mutta rakastuukin epähuomiossa itsekin. Sitten totuus Patrickin alkuperäisistä motiiveista paljastuu ja vähän turistetaan kyyneliä mutta sitten lopulta rakastutaan taas. Loppu. ^___^ <3 <3 <3

Mutta noh, ei Kymppileffa mitään pelkkää paskaa sentään ole. Siinä on ajoittain ihan hauskaakin komediaa ja mainio munille potkaisu -kohtaus! Ja rasittavasta dialogista huolimatta se tuntuu siltikin aidommalta kuin suurin osa muista katsomistani romkomeista, mikä tosin kertoo enemmän niiden huonoista puolista kuin tämän elokuvan hyvistä.

Kertokaa minulle miten tuosta saa nimenomaan kymmenen asiaa

Kymppileffa on tietenkin suunnattu teineille ja varmasti suurin osa sitä niin kovasti rakastavista ihmisistä ovat sen juuri teininä nähneet. Jos en itse olisi teininä ollut niin katkera omasta yksinäisyydestäni ja täten inhonnut kaikkia elokuvia joissa joku onneton nörtti saa unelmiensa naisen, olisin varmaan itsekin silloin pitänyt siitä. Mutta nyt, vaikka en ole enää ihan niin katkera, Kymppileffa näyttäytyy minulle lähinnä kokoelmana ärsyttävän mukanokkelaa isku-vastaisku-dialogia ja epämiellyttävän mulkkuja hahmoja jotka kaikki pelaavat omituisia pelejä saadakseen haluamansa (eli pesää).

Elokuvan romanttisuudesta on vielä pakko mainita sen verran, että pääpari Katin ja Patin suhde perustuu vielä elokuvan loputtuakin suurilta osin valheille. Vaikka mukana onkin se pakollinen paljastus/kriisi-vaihe, ei sen aikana paljastu oikeastaan mitään muuta kuin se, että alunperin Patrick pyysi Katia treffeille rahan takia, ja kaikki muut tämän kertomat valheet sivuutetaan merkityksettöminä. Katsoja kuitenkin tietää, että suurin osa Patrickin todellisuudessa rakastamista asioista on sellaisia, joita Kat inhoaa yli kaiken. Ehkä tässä sitten taas on kyse siitä heikkouksien hyväksymisestä. Tai kenties elokuvan opetus onkin, että on hyväksyttävää valehdella ihan niin paljon kun haluaa, kunhan vaan oikeesti tykkää toisesta. Se on sitä rakkautta!

Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuva: 3 / 5
Rakastettavuus: 2 / 5
Sydämellisyys: 2 / 5
Tähtipöly: 2 / 5

Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen: