Nyt jumalauta! Olin jo kolmen päivän jälkeen luovuttamassa tämän projektin suhteen täysin, sillä voin ihan 100% varmasti sanoa että jos tämäkin elokuva olisi ollut samanlainen kammottava, inhottava, haiseva, ruskea ja löysä paskaläjä kuin Kundileffa (ks. edellinen postaus), olisin varmasti lopettanut koko rakkausprojektini siihen, päättänyt että ihmiskunta on tuomittu vain toistamaan väkivaltaista historiaansa ja käyttäytymään toisiaan ja maapalloa kohtaan kuin viisivuotiaat viimeisestä kakkupalasta tappelevat pikku paskiaiset, linnoittautunut loppuelämäkseni huoneeseeni seuranani vain alkoholijuomia ja karmeaa pornoa, ja itkenyt joka ilta itseni painajaisten täyttämään uneen tietäen että mitä tahansa elämässäni teenkin, se johtaa vain tuhoon ja kuolemaan.
Mutta saatana! Rakkautta vain kehtaa olla hyvä elokuva! Tai siis elokuvana se sijoittuu jonnekin arvosanojen "kiva" ja "näppärä" väliin, ja komediana hupiasteiden "kyllähän se naurattaa" ja "heh" paikkeille, mutta sen kuvaus rakkaudesta on monipuolinen, lämmin ja oivaltava, ja siinä on hyvää musiikkia! Musiikin käyttö on itse asiassa jopa selvästi keskiverto Hollywood-turausta nokkelampaa (vaikka tämähän tietenkin onkin brittielokuva). Kappalevalinnat on valittu kohtauksiin paitsi tunnelman, myös sanoman perusteella varsin huolellisesti, ja musiikki toimii muutenkin kohtausten ja tarinoiden välisenä yhteisenä tekijänä.
![]() |
| Rakkautta. |
Elokuvan tarinat esittelevät monenlaisia rakkauksia: vastarakastuneita ja eron partaalla olevia pariskuntia, vanhemmuutta, kuolleen vaimon kaipausta, bromanssia. Juuri tällaisesta romanttisessa komediassa minun mielestäni pitäisi olla kyse. Minusta se, että jeejee tavattiin hassuissa ja superkreisiyllättävissä olosuhteissa ja ei oikeestaan sovita yhteen mut ruvetaan yhteen silti ihkuu, ei ole rakkautta. Eikä se etenkään ole sitä mitä tämän elokuvagenren nimi lupaa: ROMANTIIKKAA. Ei romantiikka ole sitä että ostellaan tavaroita tai muutenkaan erityisesti todistellaan kuinka huhhuh ollaankin in love. Ainakin itse kuvittelisin että romantiikka on jotain kestävämpää ja jatkuvampaa, jotain mihin ei oikeastaan edes kuulu kiinnittää huomiota, vaan sen yksinkertaisesti tietää olevan olemassa. Ehkä olen idealisti tai muuten vain ääliö.
![]() |
| Rakkautta |
Yksi viimeinen huomio varsinaisen elokuvan ulkopuolelta on vielä annettava. Katselin DVD:ltä poistettuja kohtauksia, joista löytyi kohtaus joka omasta mielestäni olisi kevyesti ollut koko elokuvan paras. Siinä koulupojan äiti kutsutaan keskustelemaan tämän kirjoittamasta esseestä, joka koulun rehtorin mielestä on kovin sopimaton. Tuon esseen aihe on se, kuinka pojan suurin joulutoive on että hän yhden päivän ajan voisi NÄHDÄ IHMISTEN PIERUT. Tätä sitten seuraa muutama hulvaton kohtaus joissa ihmisten perseistä pulppuaa CGI-saippuakuplia. Tarinan kuultuaan äiti vie poikansa kotiin ja onnittelee tätä nerokkaasta tekstistään. Kyllä, huumorintajuni on viisivuotiaan tasolla. En tiedä yllättääkö ketään.
Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuva: 3 / 5
Rakastettavuus: 4 / 5
Sydämellisyys: 5 / 5
Tähtipöly: 4 / 5
Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen:




Oot höpönassu
VastaaPoistaTykkäsit niin paljon, että katsoit pois leikatut kohtaukset <3
VastaaPoistaKatoin niitä kyllä Sinkkuelämäästäkin. :(
Poista