Leffalokakuu 2015: May (2002)

IMDB

Miksi me ihmiset pidämme yksinäisyyttä niin pelottavana? Luin jostain luotettavasta lähteestä (internetistä) että ihminen on "sosiaalinen eläin" enkä tippaakaan epäile tämän todenperäisyyttä, mutta mielestäni on silti outoa että yksinäisyys on mielestämme niin karmiva asia, että pelkomme sitä kohtaan ulottuu kanssaihmistemmekin elämäntapoihin. Yksinäisyyden tietoisesti valitseva nähdään väistämättä jollain tavalla outona, vinksahtaneena ja, tosiaan, jopa pelottavana.

Ja missäpä muualla tämä pelko väreilisi paremmin pintaan kuin kauhuelokuvissa! Yksinäiset hahmot ovat niissä aina jonkinlaisia friikkejä, sosiopaatteja tai muuten vaan HULLUJA. Jos nämä hullut eivät ole elokuvan pahiksia, ne ovat joka tapauksessa jollain tavoin ihmisiä joita äiti kehottaisi lapsensa välttelemään. Mayn pääosassa on yksinäinen nainen nimeltään (yllättäen) May (Angela Bettis), joka traumaattisen lapsuutensa takia ei osaa kommunikoida muiden kuin lasivitriinissä säilyttämänsä nuken kanssa. Hulluudestaan huolimatta hänellä on kuitenkin tavallisen ihmisen tarpeet, ja näin ollen hän rakastuu ihanan komeaan korjaajapoju Adamiin (Jeremy Sisto). Mutta saako ihmiskontaktiin kykenemätön May voitettua hänen sydämensä itselleen? Miten käy jos ei saa? Miten käy jos... HÄNEN SYDÄMENSÄ SÄRKYY?!

Murhaajan kasvot.

May on ihan hyvä elokuva, mutta sen koko juonen arvaa heti alkuasetelmasta. May on yksinäinen ja outo ja hissukka, joten TOTTA KAI hän on myös (SPOILER ALERT) täysi sosiopaatti joka pystyy pelkästään sydänsurujen takia vaikka murhaamaan useita viattomia ihmisiä. Olihan hänellä sentään huono äitikin! Lähes koko elokuva on toisaalta yhtä nostatusta kohti väkivaltaista finaalia, joten totta kai tietty ennalta-arvattavuus on koko homman pointtikin. Ilman tietoa siitä että kohta tapahtuu jotain ikävää elokuvasta poistuisi kaikki jännite ja 90% siitä olisi tylsähköä romanttista komediaa. Ja itse asiassa: kauhuelementit poistamalla May tosiaan olisi varsinainen oppikirjaesimerkki romanttisesta komediasta! Ihan Tosi Outo tyttö kohtaa Täysin Toisesta Maailmasta olevan pojan ja rakastuu, mutta sitten on vaikeuksia ja apua miten käy?! Lopun väkivallan tilalle vähän pussailua niin se on siinä!

Mutta May on kuitenkin ihan hyvä elokuva. Mäy (hahmo) on hulluudessaan kovin viehättävä ja elokuvan loppupuoli on miellyttävän makaaberia seurattavaa. Mitään kovin mullistavaa näytettävää tai sanottavaa sillä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole, täten kolme hiljaista ja ujoa kirjastontätiä viidestä.