Leffalokakuu 2015: Bad Milo (2013)

IMDB

Harva asia on minulle niin mieleistä kuin kakkahuumori. Tämän vuoksi tiesin jo etukäteen pitäväni Bad Milosta, koko leffa kun pyörii persreikien ympärillä! Bad Milo kertoo Duncanista (Ken Marino), jonka epämiellyttävien ripuliongelmien aiheuttajaksi paljastuu hänen peräsuolessaan asuva demoninen olento. Aina kun Duncan hermostuu tai ahdistuu, tuo demoni (jonka nimi siis on Milo) ulostaa itsensä ja ottaa verisesti hengiltä Duncania hermostuttaneet ihmiset.

Bad Milon käsikirjoittaja on selvästi ottanut oppia ainakin Frank Henenlotterin mestarillisesta Brain Damagesta. Molemmissa elokuvissa päähenkilön psyykkiset ongelmat manifestoituvat pahansuopina kauhuelokuvapahiksina. Brain Damagessa sankarilla oli huumeongelma, Duncanilla taas on vaikeuksia stressinsietokyvyn ja raivonhallinnan kanssa. Toki käytännössä kaikki kauhuelokuvat muuttavat jollain tavalla lihaksi oman aikakautensa pelkoja, mutta harvat elokuvat tarjoavat visiotaan niin henkilökohtaisella ja kirjaimellisella tasolla kuin Brain Damage ja Bad Milo.

Awwwww ^____^

Ei Bad Miloa tietenkään kovin syvälliseksi voi väittää, mutta huomattavaa nokkeluutta siinä on. Duncan tajuaa pian ettei hän voi vain tappaa monsteria (siis vihan tunteitaan) koska ne ovat tärkeä osa häntä, vaan hänen on opittava tulemaan toimeen niiden kanssa ja hyväksymään ne osaksi itseään, samalla kuitenkin niiden yläpuolelle nousten. Mainiona yksityiskohtana hänen tapaamansa psykologi tietenkin on myös pyllymonstereiden asiantuntija. Eihän tuo mitään suurta neroutta ole, mutta keskimääräistä kauhuperseilyä (pun erittäin intended) fiksumpaa ainakin!

Muutenkin Bad Milo on toki oikein mainio. Siinä on lystikkäitä väkivallantekoja, kakkahuumoria ja tarpeeksi hyvät näyttelijät (esimerkiksi noin puolet Communitystä). Kestää varmasti useammankin katsomiskerran, neljä positiivista kakkapökälettä viidestä!