Joulukauhua! Joulukauhua pitää katsoa joka vuosi! Minulla ei ole mitään erityistä selitystä siihen, miksi nautin niin suuresti elokuvista joissa joulupukki ottaa ihmisiä hengiltä. Ehkä se liittyy johonkin lapsuuden pelkoihin? Tai ehkä olen vain kamala ja masentunut ja yksinäinen ja siksi vihaan joulua? Kukapa tietää ja mitäpä väliä, joka tapauksessa talvinen elokuvaväkivalta lämmittää sydäntäni. Näin ollen ei liene kovinkaan iso spoileri paljastaa heti nyt, että pidin myös Silent Nightista. Oikeastaan se on melko tavanomainen slasher kaikkine kliseineen (pikkukaupunki, tyhmät uhrit, luonnonvoimaa muistuttava kuolematon tappaja, yms yms yms), mutta teeman ja tunnelman vahvuuteenhan nämä aina nojaavat.Silent Nightin juoni tulikin käytännössä jo kerrottua: pikkukylässä vietetään rauhallista joulua, kunnes sadistinen joulupukiksi pukeutunut murhaaja alkaa surmata jengiä. Jännittävää kyllä, hän tappaa vain yleisen länsimaisen moraalikäsityksen mukaan pahoiksi (vrt. "kiltti") määriteltäviä ihmisiä! Jää siis kaupungin kolmen poliisin (joista yksi on itse Malcolm McDowell) harteille pelastaa kaupunkilaisten jouluhenki.
Kuten nimestäkin tavallaan voi päätellä, Silent Night on ikään kuin 2000-luvun versio klassisesta sarjamurhaajajoulupukkielokuvasta Jouluyö, murhayö (Silent Night, Deadly Night, 1984). Täten suurin osa huumorista perustuu alkuperäiseen ja sen jatko-osaan viittaamiseen (mukana on jopa täysin irtonainen GARBAGE DAY-viittaus), ja elokuvan paras tappokin on pöllitty suoraan sieltä, mikä syö ikävästi elokuvan tehoa. Harmi kyllä, sillä muuten Silent Night on (geneerisyydestään huolimatta) oikein mainio ja hauska elokuva. Etenkin tappoefektit täytyy erikseen mainita, sillä vaikka elokuvassa ei mitään kamalan kekseliäitä murhia nähdäkään, on veriefektit toteutettu miellyttävän kotikutoisilla käytännön efekteillä. Yksi päänhalkaisukohtaus oli jopa pakko katsoa kahteen kertaan, niin hyvät naurut siitä irtosi!
 |
| Vaikeahan tällaisesta on olla edes vähän pitämättä! |
Näin lopuksi on muuten pakko todeta että välillä mietin millaisen kuvan nämä arvostelut minusta antavat. Koska pyrin näissä ylipäätään hyvin henkilökohtaiseen ja avoimeen näkökulmaan, niin avaan mielelläni tässä kohtaa dialogin siitä pidetäänkö tällaista tekstiä keskimäärin normaalin ihmisen tuottamana? Omasta mielestäni kun olen maailman tylsin ja tavallisin tyyppi, satun vain nauttimaan fiktiosta jossa ihmisille käy kalpaten. Eskapismiahan se on, enkä sitä paitsi edes noin keskimäärin nauti "realistisen" väkivallan seuraamisesta, vaan mitä sarjakuvamaisempaa sen hassumpaa.
Mutta eipä sitten muuta, hyvää joulunodotusta kaikille! Tälle elokuvalle kolme jouluista hiilimöhkälettä viidestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti