Rakkaus voittaa 2015, elokuva 14: The Wedding Singer (1998)

IMDB

Nyt kävikin todella hassusti. Tätäkin elokuvaa suositeltiin minulle muutamaankin otteeseen, mutta olin ihan vähällä jättää sen silti katsomatta koska pääosaa esittää jokaisen järkevän ihmisen inhokkinäyttelijä Adam Sandler. Onneksi päätin lopulta ottaa neuvosta ns. "vaarin" ja "livautin" Wedding Singerin "koneeseeni", sillä hitto vie sehän on yksi parhaista romanttisista komedioista joka ikinä on tehty!

Normaalisti muka-sympaattisia, syrjäytyneitä kusipäitä näyttelevä Sandler näyttelee kerrankin ihan normaalia ihmistä, Robbie Hartia, joka on ammatikseen häälaulaja ja joutuu kovin ironisesti itse jätetyksi alttarille. Murtunut Robbie tutustuu työkaveriinsa Juliaan (Drew Barrymore) ja rakkaushan siinä sitten alkaa kyteä, tosin ensin pitäisi saada Julia ymmärtämään että hänen poikaystävänsä on täysi housunpuntti.

Komediana Wedding Singer on aika tavanomainen. Vähän alapäähuumoria, vähän kohellusta, sopivasti nasevaa sanailua. Elokuva sijoittuu sykkivälle 80-luvulle joten todellisuudessa sen hauskinta antia ovatkin hahmojen hassut kampaukset ja vaatteet, muutoin parasta taas on tiukka soundtrack täynnä kasari-pop-hittejä. Muutenkin Wedding Singer on melko normien mukainen Hollywood-elokuva, joskin pientä jälkiviisasta juppikulttuurin kritiikkiä on mukaan piilotettu. Ihan American Psychon korkeuksissa ei kuitenkaan lennellä. Yhtä tärkeää kysymystä Wedding Singer kyllä sai minutkin pohtimaan: miksi aina kun elokuviin tarvitaan sellainen "haen töitä joita en oikeasti halua"-kohtaus, tapahtuu tuon työpaikan hakeminen pankista? Ovatko pankit niin helppo kohde, koska kaikkihan niitä inhoavat? Vähän kuin hakisi paikkaa HITLERINÄ tai jotain. Pistää miettimään.

Nauroin tuolle tukalle ihan oikeasti.

Mutta sivuraiteet sikseen, ei unohdeta sitä romanttista puolta! Wedding Singer on mahdollisesti ensimmäinen katsomistani elokuvista jossa ihmiset oikeasti rakastuvat järkevissä olosuhteissa. Mukana ei ole mitään ihmeellisiä vedonlyöntejä tai valheita tai vainoamista tai avaruuden kohtalosäteitä. Robbie ja Julia tapaavat töiden takia, ystävystyvät kuten työkavereiden voi olettaa tekevän ja lopulta tajuavat, että tykkäävät toisistaan Aika Paljon. Miten älytöntä! Pöyristyttävää! Eihän tämä istu minun fantasiaani siitä että tapaan unelmieni naisen kun jäämme yhdessä hissiin jumiin yöksi ja tuikkaan dickini häneen ja hän tulee raskaaksi ja lähtee etsimään minua jotta maksaisin abortin mutta koska asun ihan eri rannikolla niin hän joutuu tekemään pitkän matkan jonka aikana tajuaa että haluaakin pitää lapsen ja sitten tapaamme jälleen ja rakastumme! Rahat takaisin, saatana!

Saattaa kuulostaa epäuskottavalta, mutta The Wedding Singer on itse asiassa niin sympaattinen ja miellyttävä elokuva, että voisin hyvin katsoa sen vaikka uudestaan. Toki esimerkiksi Rakkautta vain on mainio romkom mutta se on lopulta niin massiivinen tavoitteissaan, ettei saavuta läheskään samaa henkilökohtaisuuden tuntua kuin The Wedding Singer. Kaksi ihmistä tapaavat, tutustuvat ja rakastuvat, se on jotain mihin on helppo samaistua ja ennen kaikkea jotain, minkä voi uskoa tapahtuvan. Ehkä minun ongelmani tosiaan on se, että minulla ei ole mitään suurenmoisia kuvitelmia tähtiin kirjoitetuista rakkauksista, vaan mielestäni romantiikka on parhaimmillaan juuri silloin kun se on arkista.

Hyvä luoja, poikaystäväni on... yksi iso kusisuihku.

Wedding Singerin tarjoama fantasia on nimenomaan arkinen ja tavallinen. Se päättyy onnellisesti (no tottakai, ei tuo ole edes mikään spoileri enää tässä vaiheessa) ja paha saa palkkansa, mutta tahdon uskoa että kyllä tosielämässäkin ainakin JOSKUS tapahtuu positiivisiakin asioita. Ainakin minulle on tapahtunut monia. Wedding Singer vain yksinkertaisesti tuntuu kovin lämpimältä elokuvalta. Se suhtautuu hahmoihinsa ja esittämäänsä aikakauteen hyväntahtoisesti hymyillen eikä ilkeästi vittuillen, ja katsojalleen se ystävällisesti muistuttaa että jos rakkautta sattuu tästä maailmasta löytämään, niin siihen kannattaa kyllä tarttua.

Bottom line: En välttele romanttisia komedioita siksi että inhoan onnellisuutta tai romantiikkaa (no, inhoan niitä ironisesti koska olen hipsteeri), välttelen niitä koska yhdeksän kertaa kymmenestä niistä on romanttisuus ja komedisuus kaukana. Wedding Singerin on kuitenkin kuin minulle suunnattu! No okei, sen vitseille naurahdin ehkä pari kertaa, mutta sen välittämä lämpö sulatteli sydäntäni vielä seuraavanakin päivänä. Eikä se edes ole mikään rajatapaus jossa on vähän romantiikkaa ja komediaa, vaan ihan 100% oikea romkom. Antamani arvosana on ehkä objektiivisesti katsasteltuna liioiteltu, mutta kaikkeen katselemaani sontaan suhteutettuna se on vähintäänkin oikeutettu. Sitä paitsi, mistä lähtien rakkaus on muka ollut objektiivista?

Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuva: 3 / 5
Rakastettavuus: 5 / 5
Sydämellisyys: 5 / 5
Tähtipöly: 5 / 5

Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen:

PS: tajusin muuten tämän kirjoitettuani että leffa oli niin hyvä, että jaksoin jopa kirjoittaa taas vaihteeksi mukaan vähän vitsejä. Siinäpä vasta seal of approval!