IMDBTaas täytyy myöntää tärkeä seikka: ennen Annie Hallia ainoa näkemäni Wood Allenin elokuva oli Midnight In Paris (2011). Tahdon tehdä tämän selväksi heti alkuun, koska tällaisten Suurten ohjaajien töistä puhuessa pitäisi aina keskustella heidän tuotannossaan toistuvista teemoista ja tavaramerkeistä ja symboliikasta ja ties mistä, mutta enhän minä sellaisesta osaa mitään sanoa. Valmistautukaa siis nauramaan tyhmyydelleni!
Annie Hallin päähenkilö on neuroottinen koomikko Alvy Singer (Allen), joka kertoo takaumina epäonnistuneista romansseistaan ja erityisesti elämänsä rakkaudesta Anniesta (Diane Keaton). Heti alusta lähtien tehdään selväksi että Annie Hall on Allenille hyvin henkilökohtainen elokuva. Hän on ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan, näyttelee siinä pääosaa ja toimii myös tarinan kertojana. Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa Allen kertoo suoraan kameralle vitsin, ja irroittautuu monessa muussakin kohtauksessa elokuvan todellisuudesta kertoakseen jotain suoraan katsojille. Ei siis liene kovin kaukaa haettu oletus että Annie Hallissa esitetyt rakkaudet ovat hyvinkin vahvasti tositapahtumiin perustuvia.
Juuri tämän henkilökohtaisuuden, ja etenkin sen itseironisen sävyn takia Annie Hall tuntuukin mukavan aidolta ja kauniilta elokuvalta. Oletan että Alvy on käytännössä Woody Allen mutta eri nimellä, eikä Annie Hall anna hänestä mitenkään erityisen mairittelevaa kuvaa. Alvy on keski-ikäinen, neuroottinen ja oikeastaan vähän mulkku tyyppi, mutta toisaalta hänen kömpelyytensä ihmissuhteissa on jotain johon ainakin minä pystyn helposti samaistumaan. Ja vaikka hänen ongelmansa tekevät hänestä hankalan ja itsekkään, on hän silti myös rehellinen ja tunteellinen. Annie taas on vähän höpsö ja iloinen, mutta myös omalla tavallaan päästään vialla (tai siis hah, onnellisuushan sitä suurinta hulluutta on lol!!), ja ennen kaikkea hiton ihastuttava nuori tyttö, jota Alvy lopulta kohtelee tahtomattaankin ikävästi.
 |
| Minun nimeni on Woody Allen ja olen mukana illan elokuvassa |
Elokuvan komedinen puoli on onnistunut, joskin suurimmaksi osaksi huumori on ihan helvetin kuivaa. Alvy tarkastelee maailmaa ja ihmissuhteita tympääntyneesti ja ironisesti, jatkuvasti kommentoiden ihmisten hölmöyttä. Suurin osa huumorista syntyykin siitä, että maailmaa katsotaan jonkin kaiken hulluutta liioittelevan Woody Allen -linssin lävitse. Välillä elokuva innostuu vähän liikaakin huutamaan kuinka kaikki ihmiset on ihan tyhmiksiä ja Alvy (ts. Allen itse) niin hiton nero, mutta tulkitsen senkin ennemmin osoitukseksi Alvyn heikkouksista kuin merkiksi Woody Allenin omahyväisyydestä.
Lyhyesti sanottuna siis: Annie Hall on oikein hyvä ja hauska elokuva, mutta ei se loppujen lopuksi kovin romanttinen ole. Suositeltavaa katsottavaa muissa kuin ihkutustilanteissa.
Virallinen Rakkaus voittaa -arvostelumatriisi:
Elokuva: 4 / 5
Rakastettavuus: 3 / 5
Sydämellisyys: 2 / 5
Tähtipöly: 3 / 5
Kokonaisarvosana rakkausasteikolla yhdestä viiteen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti