Elokuvan juoni on sopivan yksinkertainen. Köyhä ex-pornotähti Miloš (Srdjan Todorovic) suostuu kuvaamaan "taiteellista" pornografiaa salaperäisen Vukmirin (Sergej Trifunovic) ohjauksessa. Tämä taiteellisuus totta kai tarkoittaa toinen toistaan käsittämättömämpiä veritekoja, seksuaalista väkivaltaa ja naisten alistamista.
Ennen elokuvan höpsöydestä puhumista täytyy mainita, että sitä kyllä peitetään taidokkaasti korkeilla tuotantoarvoilla ja muutekin erittäin osaavalla tekijätiimillä. Kuvaus on upeaa, efektit uskottavia, ja vaikka juoni on yksinkertainen, avaa käsikirjoitus Vukmirin ja tämän taiteellisen pornon mysteeriä miellyttävän hitaasti ja kiusoitellen. Kaiken kruunaa suoraan sanottuna perkeleellisen kova soundtrack.
Muuuutta se väkivalta. Se on suurimmaksi osaksi aivan käsittämättömän naurettavaa. Väkivallan kokeminen naurettavana on tietenkin täysin katsojasta kiinni, mutta jos Spasojevićin tavoite todellakin oli shokeerata, on lopputulos mielestäni aivan liian höpsö ja kaukana todellisuudesta aiheuttaakseen mitään todellista inhoreaktiota. Toki A Serbian Filmissä esitetty väkivalta on teoriassa ikävää ja kurjaa, etenkin kun ottaa huomioon että suuri osa siitä on varsin seksuaalista ja kohdistuu naisiin ja lapsiin, mutta se on myös niin ylilyötyä että sitä on mahdotonta ottaa tosissaan.
Yksi esimerkki elokuvan täysin ylilyödystä "rankkuudesta" on kohtaus, jossa Vukmir esittelee Milošille taiteellista pornografiaansa. Näemme videopätkän, jossa nainen ulvoen synnyttää vauvan naamion taakse piiloutuneen miehen käsiin. Lapsen kokonaan ulos pullahdettua mies ryhtyy harrastamaan seksiä kyseisen vastasyntyneen kanssa. Siis ihan todella, joku naamioitu hemmo raiskaa vastasyntyneen vauvan ennen kuin napanuoraa on edes katkaistu. Tapahtuuko tällaista maailmassa? Harvoin tosin, mutta tapahtuu silti? Vai onko moinen sittenkin kaikin tavoin lähinnä absurdia ja järjen tuolla puolen?
Tämä teema toistuu useasti läpi elokuvan. Katsojalle yritetään tyrkyttää niin käsittämättömiä raakuuksia, että homma muuttuu väkisinkin sarjakuvamaiseksi mässäilyksi. Tiedän kyllä itsekin pitäväni täysin itsetarkoituksellisesta vammailusta (ks. aiempi Human Centipede 2 -arvosteluni), mutta yleensä A Serbian Filmin tasoista perseilyä tarjoavia elokuvia ei ole kuorrutettu samanlaisella vakavuuden tunteella.
![]() | |
| FIST BUMP BRO! |
Mutta ehkäkä A Serbian Filmin hienous onkin loppujen lopuksi siinä, että siitä voi saada irti niin monenlaisia näkökulmia. Oikeastaan sitä ei voi suositella kellekään, mutta toisaalta jokainen voi löytää siitä jotain mihin tarttua. Harvoin tulee vastaan elokuvaa jota voi ainakin yrittää katsoa joko korkeana taide-elämyksenä tai hyvänä kaljaleffana kavereiden kanssa. Mieleenpainuva se on joka tapauksessa, ja todellakin jotain mitä kaikkien pitäisi kokea!
§

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti